Valitsin Juppiterin temppelin raunioiden ohitse kulkevan reitin. Huhu oli totta. Raivoava hirmumyrsky ei ollut yöllä tuhonnut ainoastaan lukemattomia nykyajan aikaansaannoksia, vaan runnellut myös yhtä kauneimmista Ateenan kultakaudelta periytyvistä monumenteista. Yksi niistä mahtavista pylväistä, jotka kuuluvat suurimpaan kaikista kreikkalaisten jumalten asunnoista, Olympoksen Zeuksen temppeliin, on painanut ylvään päänsä maahan. Väki virtaa sinne parhaillaan massoina, ja sanomalehtimiehet ovat hyökänneet paikalle kuin haaskalinnut: yksi piirtää, toinen mittailee, kolmas tekee muistiinpanoja. Valitettava uutinen leviää varmasti päivän postin mukana maailman joka kolkkaan. Sankarin erityislaadun tajuaa vasta hänen kaaduttuaan, ja sama pätee myös näihin pylväisiin. Valitettavasti saimme surkuteltavan tilaisuuden tutkia yhtä niistä ja todeta, kuinka ihmeellisen yksinkertainen ja kuitenkin kestävä on niiden rakenne, joka on uhmannut enemmän kuin kahden vuosituhannen myrskyjä…. Viime yöhön saakka 16 niistä seisoi pystyssä, joukossa myös yksi, jonka kapiteelin päällä vielä oli koppi, jossa eräs munkki oli asunut keskiajalla; keskimmäinen kolmesta lännimmäisinä seisovista on nyt kaatunut, ja vieläpä niin kauniisti, että on aivan kuin sen rummut olisi varta vasten ladottu maahan toistensa perään.

Näin Wilhelm Lagus kuvaa eräässä kirjeessään äidilleen katastrofia, jonka ukkosmyrsky 26.10. vuonna 1852 sai aikaan.

Wilhelm Lagus (1821-1909) oli ensimmäinen suomalainen sivistynyt, joka matkusti Ateenaan. Hän asui siellä kokonaisen vuoden tavoitteenaan oppia kreikan kieltä. Hänen yksityiskohtainen päiväkirjansa ja läheinen kirjeenvaihtonsa suomalaisten sukulaistensa kanssa, kuten myös hänen vaimonsa Kastalian kirjeenvaihto, ovat osa hänen matkansa ja etenkin Ateenan aikansa hedelmiä. Lagus kuvaa taidokkaasti ja usein kriittisesti Ateenan jokapäiväistä elämää ja tunnelmaa Ateenan yliopistossa ja Venäjän ja Ruotsin suurlähetystöissä. Hän kuvailee myös kreikkalaisia sivistyneitä, joihin tutustui, kuten esimerkiksi Aléksandros  Rízos-Ragavísta, Konstantínos Paparrigópulosta ja Ioánnis Gennádiosta. Hän muistiinpanojensa perusteella voi muodostaa ainutkertaisen kuvan suomalaisesta Ateenassa ja Kreikassa 1800-luvun puolivälissä.

Wilhelm Lagus on erityisen kiinnostava toisestakin syystä. Hän matkusti Kreikkaan Venäjän kautta. Aina Venäjän vallankumoukseen saakka vuonna 1917 yhteys maidemme välillä kulki Venäjän kautta, joka oli tuolloin yhdistävä tekijä pohjoisten ja Välimeren maiden välillä, mikä on jokseenkin unohtunut seikka. Vuonna 1809 Suomi, joka siihen saakka oli ollut Ruotsin vallan alaisena, tuli autonomiseksi osaksi Venäjän valtakunta ja sai siten väylän – ei ainoastaan itään – vaan koko maailmaan. Niin nuori Lagus tarttui tilaisuuteen ja matkusti Venäjän eteläosiin, Odessaan, tavoitteenaan tutkia Skyyttien historiaa ja kreikkalaisen kulttuurin levinneisyyttä Mustanmeren pohjoisrannikolla. Odessasta hän jatkoi matkaansa Pireukseen Istanbulin, Smyrnan ja Siroksen kautta.

Oleskellessaan Kreikan pääkaupungissa Lagus julkaisi Pandora-lehdessä yhden ensimmäisistä tutkimuksistaan Etelä-Venäjän kreikkalaisten historiasta otsikolla ”Etelä-Venäjän kreikkalaisista” ja löysi aikaa opetella itsekseen turkin kieltä, sillä tuohon aikaan Ateenassa ei ollut sen kielen opettajaa. Lagus oli yksi niistä harvoista eurooppalaisista, joka opiskeli klassisten kielten lisäksi eurooppalaisia ja itämaisia kieliä, kuten arabiaa, hepreaa, turkkia ja persiaa.

Kun Wilhelm Lagus palasi Suomeen, hän sai paikan Itämaiden tutkimuksen laitoksella Aleksandrian yliopistossa, nykyisessä Helsingin yliopistossa, josta hän siirtyi muutamaa vuotta myöhemmin Kreikan kielen ja kirjallisuuden laitokselle. Hän päätti yliopistouransa saman yliopiston rehtorina.

Lähteet

Björn Forsén,Wilhelm Lagus. Varhaista tutkimusmatkailua Ateenassa, teoksessa Kadonnut Kreikka, suomalaisten matkakuvauksia ennen massaturismia, SKS 2006