Etuoikeutetut maat

Nea Ellas -sanomalehdessä elokuun 20. päivänä vuonna 1916 ilmestynyt artikkeli:

Romanovien kaksipäisen kotkan siipien alla ja parin askelen päässä Pietarista sijaitsee eräs etuoikeutettu maa, Suomi, missä ovat käytössä perin eurooppalaiset lait ja tavat, missä ei tavata muusikoita vaan kyläläisiä, missä välimatkoja ei mitata virstoina vaan kilometreinä, missä tavaroista maksetaan frangeina eikä ruplina, missä puhtaus on ihanteellista ja rehellisyys aitoa, missä koulutus kuuluu kaikille ja äänioikeus sekä naisille että miehille. Siinä onnekkaassa maassa elämä jatkuu suurten Euroopan maiden elämän ulkoisiakin piirteitä muuttavan myllerryksen aikana samaan tavalliseen, idylliseen tahtiinsa, kun sen rauhaa häiritsevät vain rannikkoseudun kasvavat venäläisjoukot. Suomessa ei sotatilassakaan kutsuttu miehiä vuodattamaan verta eivätkä naiset kokeneet menetystä ja surua, jotka suurin osa eurooppalaisista naisista kohtasi.

Koska Suomella, jota ei kansainvälisesti muusta venäläisestä keisarikunnasta eroteta ja joka ei siksi osallistu muun Euroopan kiistoihin sodassa Saksaa vastaan, on erikoinen tarina, joka ansaitsisi tulla kuvailluksi yksityiskohtaisesti, jos se pituudeltaan sanomalehden sivuille mahtuisi. Riittää, kun muistuttaa, että viisitoista vuotta sitten Suomella oli vielä oma pieni armeijansa, maan omien lakien mukaan muodostettu, jokseenkin vanhanaikainen ja uudistuksia kaipaava. Kieltäytyessään uudesta asevelvollisuuden vaatimuksesta, joka oli määrätty sille vieraan lain mukaisesti, se joutui hajottamaan armeijansa ja ottamaan ei niinkään toivotun vaan pakollisen vapautuksen asepalveluksesta ja maksamaan siitä korvausta. Tämän erikoisen tilanteen on virallisesti ilmoitettu olevan väliaikainen, mutta sen ratkaisua on siirretty toistamiseen vuosilla eteenpäin.

Siten Suomi ilmeisesti nyt on tahtoen tai tahtomattaan monessa suhteessa puolueeton maa – ja sijaitsee yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa nopeimmalla ja korkeimmalla (ainoalla talvellakin toimivalla) reitillä, joka yhdistää Venäjän läntisten liittolaistensa kanssa. Siten se hyötyy myös huomattavasti voimakkaasta kauppavirrasta, joka kuin kultainen koski nykyään rikastuttaa ja sitoo taloudellisesti noita kolmea maata, joita jo ennestään yhdistivät monet muut siteet, luonnonolot, kehitys, mieliala, tavat, aatteet, koulutus ja yhteiskunnallinen elämä.

Nuo kolme maata ovat pohjoinen idylli, kansojen idylli, joka sijaitsee kaukana Euroopan suurista mullistuksista ja joiden kohtalo on, sanottakoon, kunniakkaampien päämäärien puuttuessa, toimia edelläkävijöinä yhteisöllisen elon rakentamisessa ja toteuttaa nykyajan hengen lähteistä ammentaen ja sopusoinnussa mahdollisesti kuvitteellisten ihmiselämän onnea mittaavien teorioiden kanssa eräänlainen maallinen paratiisi, nykyaikainen Arkadia – oikeudenmukainen, puhdas, vapaa, hyvinvoiva, sähkönjakelussa oikeudenmukainen ja koulutuksessa edullinen, kaukana palavan Euroopan huolista, pyrkimyksistä ja kamppailuista.

Käännös kreikasta: Riikka Pulkkinen