FIA http://www.finninstitute.gr The Finnish Institute at Athens Wed, 08 Jul 2020 09:12:35 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=5.4.2 http://www.finninstitute.gr/wp-content/uploads/2016/12/cropped-FIA-2016-1-150x150.png FIA http://www.finninstitute.gr 32 32 Harkkaripäiväkirja – Anu Ketonen (Osa 2) http://www.finninstitute.gr/harkkaripaivakirja-anu-ketonen-osa-2/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=harkkaripaivakirja-anu-ketonen-osa-2 Thu, 04 Jun 2020 09:08:04 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=6747 Hei!

Taas on tullut aika päivitellä vähän kevään EDUFI-harjoittelijan kuulumisia ja kevään etenemistä kohti kesää keskellä tätä poikkeuksellista tilannetta. Huhti- ja toukokuu vilahtivat ohi hetkessä ja harjoitteluajastanikin on jo yli puolet takana!

Työt instituutilla ovat edenneet mukavasti ja kohta olisikin aika siirtyä taas vaihteeksi kentälle ja muihin maisemiin arkeologisten projektien puitteissa. On ollut upeaa päästä kokemaan Ateenan kevät ja en ihmettele lainkaan, että paikalliset sanovat kevään olevan heidän lempiaikaansa Kreikassa. Tämä poikkeuksellinen tilanne onkin tuonut minulle mahdollisuuden tutustua Ateenaan hieman eri näkökulmista. Museoiden, arkeologisten kohteiden, kauppojen ja ynnä muiden oltua kiinni pari kuukautta olen käyttänyt sen ajan kierrellen lähiympäristössä, kujilla ja kukkuloilla.

Iltanäkymä Areopagilta juuri rankkasateen jälkeen.

Täällä Ateenassa, ja Kreikassa muutenkin koronan suhteen rajoitukset näyttävät toimineen erinomaisesti ja toukokuun alusta lähtien niitä onkin alettu purkaa asteittain, tavoitteena hiljalleen siirtyä kohti normaalimpaa arkea. Liikkumisrajoitukset poistettiin täällä 4.5., kaupat avautuivat 11.5. ja arkeologiset kohteet avasivat ovensa yleisölle jälleen 18.5. lähtien ja samalla myös matkustaminen mantereella oman alueensa ulkopuolella oli jälleen sallittua. Seuraavaksi onkin vuorossa Kreikan avaaminen turisteille ja muille matkustajille. Rajat avautuvat liudalle matkustajia jo 15.6. (riippuen lähtömaasta ja sen koronatilanteesta) ja lopuille 1.7. lähtien ellei maan tartuntatilanteessa ole havaittavissa takapakkia. Hyvin näyttävät niin rajoitukset, kuin niiden purkaminenkin sujuneen ainakin tähän asti.

Olen ottanut ilon irti juuri auenneista arkeologista kohteissa täällä Ateenassa ja olenkin päässyt kiertelemään niitä välillä jopa ainoanakin vierailijana! Näin pääsikin käymään, kun kävin helteiden aikaan roomalaisella agoralla, eikä muutenkaan kohteilla ole tarvinnut kyllä jonotella, esimerkiksi Akropoliilla ja kreikkalaisella agoralla käydessäni niissä oli ehkä kourallinen muita vierailijoita itseni lisäksi. Olen todella nauttinut mahdollisuudesta tutustua Ateenaan kaikessa rauhassa kierrellen ilman suuria turistilaumoja.

     Ylemmässä kuvassa Parthenon ja alemmassa osa Akropoliin porttirakennusta Propylaiaa ja Athene Niken temppeli, joita harvoin pääsee tarkastelemaan ilman tungosta.

Tapahtumarikkaaseen kevääseen vielä lisänä sekin, että Kreikassa koettiin kovimmat helteet toukokuun aikana 160:en vuoteen (mittaushistorian aikana). Viikonlopun 16.–17.5. aikana molempina päivinä mitattiin noin +37 asteen lämpötiloja Ateenassa. Pitemmällä aikavälillä tarkastellen kevään kovat helteet ovat yleistyneet Kreikassa, joka kertoo hieman siitä miten ilmastonmuutoksen vaikutukset muun muassa näkyvät täällä Välimeren alueella.

Loppu harjoitteluajastani vierähtääkin suurilta osin Ateenan ulkopuolella. Parisen viikkoa tosin vielä olen instituutilla toimistotöissä, mutta kesäkuun puolenvälin tienoilla suuntaamme kahdeksi viikoksi Peloponnesoksen keskelle Arkadiaan. Tämän jälkeen hieman reiluksi kuukaudeksi vielä Thesprotian suuntaan Pohjois-Kreikkaan.

Näiden jälkeen tuleekin minun aika palailla Suomeen ja vapauttaa paikka seuraavalle harjoittelijalle.

Aurinkoisin terveisin kesäisestä Ateenasta,

ANU KETONEN

Ps. Vinkkinä seuraaville harjoittelijoille ja muutenkin… Iltauinti virkistää mukavasti kaikkien arjen kiireiden keskellä.

]]>
Hae apurahaa Arakhamitain kaivauslöytöjen tutkimuskaudelle! http://www.finninstitute.gr/hae-apurahaa-arakhamitain-kaivausloytojen-tutkimuskaudelle/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=hae-apurahaa-arakhamitain-kaivausloytojen-tutkimuskaudelle Wed, 20 May 2020 10:38:05 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=6728 Suomen Ateenan-instituutin säätiö julistaa haettavaksi 5 kappaletta 2‒4 viikon mittaista apurahaa kesällä toteutettavaan Arakhamitain Artemis Lykoatiksen pyhäkkökaivausten löytöjen tutkimuskautta varten. Artemis Lykoatiksen pyhäkköä on kaivettu kymmenen vuotta tuottaen suuria määriä muun muassa keramiikkaa, figuriinejä ja votiivilahjoja aina kymmenenneltä vuosisadalta eKr. kolmannelle vuosisadalle jKr. Hakijalta vaaditaan löytömateriaalien ja sen dokumentoimisen tuntemusta. Vapaamuotoiset hakemukset CV:n kanssa osoitetaan Björn Forsénille (forsen@finninstitute.gr) viimeistään 1.6. mennessä.

]]>
Kolme eurooppalaista tragediaa -näyttely Hämeenlinnassa http://www.finninstitute.gr/kolme-eurooppalaista-tragediaa-nayttely-hameenlinnassa/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=kolme-eurooppalaista-tragediaa-nayttely-hameenlinnassa Fri, 08 May 2020 09:43:33 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=6698 Vielä on muutama päivä aikaa käydä katsomassa Kolme eurooppalaista tragediaa -näyttely Hämeenlinnassa Kansallisarkistolla! Poikkeuksellisesta korona-tilanteesta johtuen näyttely on ikkunanäyttelynä, muistattehan silti pitää asianmukaiset turvavälit.

]]>
Avoimen julkaisemisen projekti etenee http://www.finninstitute.gr/avoimen-julkaisemisen-projekti-etenee/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=avoimen-julkaisemisen-projekti-etenee Thu, 16 Apr 2020 09:42:46 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=6589

Liikkumisrajoituksista huolimatta Suomen Ateenan-instituutin työ ei osoita laantumisen merkkejä! Eräs vuoden 2020 merkittävä projekti joka voidaan toteuttaa valtaosin etätöinä on instituutin PMFIA-julkaisusarjan (Proceedings and Monographs of the Finnish Institute at Athens) digitoiminen ja saattaminen vapaasti saatavaksi sähköisessä muodossaan avoimen julkaisun kanavien kautta. Sarjan julkaiseminen aloitettiin 1994, ja siinä on ilmestynyt 24 nidettä. 25. volyymi, ’Apologists and Athens’ (toim. Gunnar af Hällström) ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Sarjan eri osien kattamat aiheet antavat hienon läpileikkauksen instituutin piirissä vuosien varrella harjoitetusta tutkimuksesta: käsittelyssä ovat olleet niin arkeologia, ottomaanimusiikki, reseptiotutkimus, kielitiede, filosofia, kuin imperiumin dynamiikkakin – monista muista aiheista puhumattakaan!

Tällä hetkellä avoimen julkaisun projekti etenee siten, että otamme yhteyttä aiempien niteiden kontribuuttoreihin ja pyydämme heidän suostumustaan julkaisemiselle. Tämän lisäksi neuvottelemme digitoinnin yksityiskohdista paikallisen yrityksen kanssa.

]]>
Harkkaripäiväkirja – Anu Ketonen (Osa 1) http://www.finninstitute.gr/harkkaripaivakirja-anu-ketonen-osa-1/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=harkkaripaivakirja-anu-ketonen-osa-1 Mon, 06 Apr 2020 08:55:41 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=6527 Γεια σας!

Nimeni on Anu Ketonen ja olen arkeologian maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopistosta. Toimin tosiaan tämän kevään ja kesän EDUFI-harjoittelijana täällä Suomen Ateenan-instituutilla. Toimenkuvaani täällä kuuluu muun muassa monipuolinen avustaminen instituutin toimistotöissä ja arkeologisissa projekteissa niin kentällä, kuin täällä työhuoneen puolellakin.

Instituutin toiminta ja tehtävät ovat minulle osiltaan entuudestaan jo tuttuja, sillä vietin täällä Kreikassa viime vuonna viitisen kuukautta, ensin toimien instituutin Erasmus+-harjoittelijana kesän ajan ja syksyllä osallistuen instituutin järjestämälle antiikin Kreikan johdantokurssille, jossa kiersimme erilaisia kohteita ympäri Kreikkaa viisi viikkoa.

EDUFI-harjoitteluni täällä alkoi maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Lensin tänne jo helmikuun lopulla ja kerkesinkin viettämään muutaman vapaapäivän kierrellen kaupunkia ennen töiden alkua. Harjoitteluni pari ensimmäistä viikkoa vierähtivätkin nopeasti instituutin kevään ensimmäisen arkeologisen projektin puitteissa Thesprotiassa Pohjois-Kreikassa, jossa olimme tekemässä arkeologista inventointia.

Thesprotia Kuvassa tiimimme, jonka kanssa olimme inventoimassa Thesprotian upeissa maisemissa.

Ateenan päässä kerkesin olla toimistotöissä puolisentoista viikkoa, ennen kuin täällä astuivat voimaan hallituksen uudet säännökset koronaepidemian leviämisen rajoittamiseksi. Ulkona liikkumiseen on laitettu hallituksen puolesta toistaiseksi voimassa olevia rajoitteita, joista tarkemmin nettisivulla https://forma.gov.gr/en/, jos haluatte niihin tutustua. Rajoitteiden ja säädösten puitteissa päätimme täällä, että instituutin oman asuntolan sijaan minun kannatti toistaiseksi muuttaa tänne instituutin päärakennuksen vierashuoneeseen asumaan. Työmatkani lyheni siitä reilusta kolmesta kilometristä rappusten kapuamiseen yläkertaan. Toisaalta nautin asua kauniissa instituutissamme täällä Akropoliin juurella, toisaalta ikävöin päivittäistä kävelyäni töihin ja takaisin kaupungin halki. Ateenassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, kun vain vähän lähtee seikkailemaan ja kävelee reittejä, mistä ei ole aiemmin kulkenut.

Instituutin työtehtävien lomassa aikani kuluu muun muassa nettikurssin parissa, jota suoritan vielä tässä keväällä Helsingin yliopiston suuntaan sekä kooten täällä materiaalia ja kirjallisuutta graduani varten. Näiden lisäksi tykkään kokkailla itsekseni, varsinkin nyt kun kaikki ihanat pikkuravintolat ovat toistaiseksi suljettuina sekä käydä kävelyillä tutustuen instituutin lähialueisiin tarkemmin. Hyvä puoli täällä keskusta-alueella asuessaan ovatkin monet lähialueen nähtävyydet, joita pääsee ihailemaan nyt varsinkin ilman suurta väenpaljoutta. Ateenassa on todella paljon nähtävää ja koettavaa aina antiikin monumenteista, kuvauksellisiin pikkukujiin, joita löytyy melkein joka kulmalta. Kevät varsinkin on ihanaa aikaa, kun kukat kukkivat kaikkialla ja linnut laulelevat.

Odotan innolla ja avoimin mielen, mitä tämä kevät ja kesä tuovat tullessaan! Mukavaa kevättä kaikille.

ANU KETONEN

 

Ps. Käykää ihmeessä tutustumassa instituuttiimme ja toimintaamme myös Facebookin ja Instagramin kautta käyttäjällä Finnish Institute at Athens!

 

Plakan alueella, lyhyen kävelymatkan päässä instituutilta voi käydä ihastelemassa värikkäitä pikkukujia.

Lysikrates Tässä myös Plakan laitamilla sijaitseva Lysikrateen koregimonumentti.

]]>
Petra Pakkanen nimitetty Suomen Ateenan-instituutin seuraavaksi johtajaksi http://www.finninstitute.gr/petra-pakkanen-nimetty-suomen-ateenan-instituutin-uudeksi-johtajaksi/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=petra-pakkanen-nimetty-suomen-ateenan-instituutin-uudeksi-johtajaksi Thu, 02 Apr 2020 14:55:26 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=6484

 

Suomen Ateenan-instituutin seuraavaksi johtajaksi Ateenaan on nimitetty filosofian tohtori Petra Pakkanen. Pakkasen johtajakausi alkaa 1.1.2021. Hän seuraa tehtävässä dosentti Björn Forsénia.

 

Petra Pakkasen työkokemus ja kiinnostuksen kohteet liittyvät vahvasti instituutin toimintaan: Kreikan arkeologiaan, historiaan, uskontoon ja kulttuuriin sekä modernin Kreikan kirjallisuuteen ja taiteeseen.  Hänen erityisaloihinsa kuuluvat kreikkalaisen antiikin uskonto ja filhellenismi.

 

Pakkanen korostaa instituutin perinteisen toiminnan jatkuvuutta mutta haluaa myös vahvistaa antiikin jälkivaikutukseen liittyvää keskustelua sekä taiteen ja taiteilijoiden tukemista. Viime vuosina Pakkanen on tutkinut erityisesti nahanvalmistusta ja -käyttöä antiikin Kreikassa. Ateenassa Pakkanen aikoo jatkaa tämän aiheen parissa.

Pakkasen suunnitelmissa on tiivistää instituutin yhteistyötä erityisesti virolaisten, ranskalaisten ja puolalaisten tutkimusorganisaatioiden kanssa. Avoimen tieteen edistäminen erityisesti julkaisujen kohdalla kuuluu myös Pakkasen johtajakauden suunnitelmiin.

 

 

Lisätietoja antavat säätiön hallituksen puheenjohtaja dos. Renja Suominen-Kokkonen (renja.suominen-kokkonen (at) helsinki.fi) ja säätiön asiamies FT Manna Satama (saatio (at) finninstitute.gr, puh 050 434 5523).

 

]]>
COVID-19 -EPIDEMIA http://www.finninstitute.gr/covid-19-epidemia/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=covid-19-epidemia Thu, 19 Mar 2020 10:59:24 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=6329 Suomen Ateenan-instituutti on jälleen auki, mutta kävijöitä pyydetään ottamaan etukäteen yhteyttä joko puhelimitse tai sähköpostitse. Instituutin asuntola toimii toistaiseksi rajoitetusti.

Lisätietoja epidemiaan liittyen löydätte seuraavilta sivuilta:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19

Suomen Ateenan-suurlähetystö https://finlandabroad.fi/web/grc/etusivu

]]>
Uudistavaa alkuvoimaa taiteeseen Ateenassa http://www.finninstitute.gr/uudistavaa-alkuvoimaa-taiteeseen-ateenassa/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=uudistavaa-alkuvoimaa-taiteeseen-ateenassa Mon, 04 Nov 2019 09:31:20 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=5988 Merellä on salaisuutensa, Välimerellä varsinkin. Ulla Remes, sekatekniikka paperille 2019

 

Jo antiikin ajoista lähtien kohonneet pylväät ja toinen toistaan upeammat veistokset ja Välimeren autereinen lämmin valo. Kiireettömyys, otolliset tilat työlle, rikkumattoman intensiivinen keskittymisrauha ja katolta avautuva näkymä Akropoliille ja Lykabettos-kukkulalle. Koko kehon lämpeneminen välimerelliseen tunnelmaan ja kotimaan huolista ja tekemättömistä töistä kuoriutuminen hetkeksi irti. Suurkaupungin virkeä syke. Valkoinen ja keltainen juusto rapeiden piirakoiden sisällä, maukas feta tuoreen salaatin päällä, moussaka ja uunijuurekset yrtteineen ja ruokajuomineen, nautinnollisen tuoreet hedelmät. Näistä kaikista syntyy hedelmällisen luova olotila, joka Koroneos-talon rauhallisessa miljöössä saa hyvät mahdollisuudet päästää näkyviin sitä prosessia, joka syntyy vanhaa ja uutta taas kerran yhdistettäessä – uutta ilmaisua etsittäessa vanhan arvokkaan kulttuurin, maailman sivistyksen kehdon vaikutuspiirissä.

Olen kolmen vuoden aikana työskennellyt kolme jaksoa Ateenassa. En tiedä mikä siinä on, mutta mikään muu maa, mikään muu miljöö, mikään muu kulttuuripiiri ei ole kyennyt samaan vaikutukseen taiteeseeni, mihin Ateena antiikin perintöineen kykenee. Jokaisella jaksolla pysähdyn ihmettelemään, ylitän odotukseni, uudistun, aina uudestaan hämmästyn. Jotakin tapahtuu, ei tehdä, syntyy, ei pakoteta. Paikassa täytyy olla erityistä energiaa ja taikaa. Tunnen sinne yhä kutsua ja tehtävän siellä.

Omien syvien prosessien keskellä myös kreikkalaiseen nykytaiteeseen tutustuminen on kiinnostavaa. Ajattelen kreikkalaisia kollegoita osaaottavasti: miten haastavaa on globaalisti ainutkertaisen kulttuurihistorian keskellä löytää oma ääni ja uskaltautua sen vietäväksi, siinä olisi monelle tekemistä yllin kyllin. Näyttelyissä kuitenkin huomaa, että kyllä kreikkalaiset nykytaiteilijat ovat siihen mutkattomasti kyenneet.

Aktiivisen kantaaottavaa videotaidetta sodista ja konflikteista muun muassa Lähi-Idässä oli esillä State of Concept -taideinstituutissa.  Unlikely Outcomes -näyttelyssä valokuvaan keskittyvässä taidekeskus Voidissa valokuvaaja Nikolas Ventourakisin teosten valo on hiljaisen hykerryttävää. Aiheet kuten mies tupakalla useissa teoksissa, hämyiset puiston katveet, nostalgiset autot, ränsistyneet talot vievät ajatukset menneeseen. Filmille kuvaaminen korostaa kuvien intensiteettiä. Kun tapaan taiteilijan ja kerron hänelle olevani itse maalari, hän naurahtaa, että sitä ei ole vaikea nähdä. En ollut huomannut mekkoa vaihtaessani, että oikean käteni alapuoli on jäänyt päivän työskentelyistä vihreäksi melkein kyynärtaipeeseen saakka.

B & M Theocharakis Foundation esittää useita näyttelyitä. Alekos Fassianos ja Vangelis Chronis hyödyntävät taitavasti kreikkalaisen taiteen arkkityyppejä lähentyen egyptilaisen taiteen vaikutusta, ja värittävät hahmonsa niukalla värimaailmalla vahvasti pintaan. Trendikkään homoeroottisen aiheiston käsittely on elämänmyönteistä ja reipasta. Benaki-museon Alexis Akrithrakis näyttely ei erityisesti kolahda minuun, mutta kaksi teosta miellyttää erityisesti silmää. Niistä toinen, harmoninen ja eheä teos Omega vuodelta 1970, antaa myös omaan tekemiseeni oivalluksen konnotaation kautta. Kuvan kahdesta soikeasta elementistä muistan, mikä minulta nyt kolmannella jaksolla työstämässäni Vanhan testamentin käsittelyssä puuttuu kokonaan: laki. Kyllä minä niin kuin moni muukin sen rakkauden muistan, mutta se, mitä ihmiseltä odotetaan ja mihin ihmistä neuvotaan, se helposti unohtuu.

Todellinen ruuhka, kadulle asti jonot nähdään Kykladisen taiteen museossa. Siellä ”Picasso and Antiquity. Line and Clay” avaa Picasson vähemmän tunnettua puolta: luonnoksia, grafiikkaa ja keramiikkaa. Näyttelyssä Pablo Picasson taidetta asetetaan vuorovaikutukseen antiikin teosten kanssa. Erityisesti mykeneläisen kauden esineet ja Picasson muotokieli ja viivat keskustelevat herkästi: on kiinnostavaa nähdä, millaisia vaikutteita Ateenassakin työskennellyt mestari teoksiinsa sai muinaisesta taiteesta.

Museot täytyy kiertää aina uudestaan. Kykladinen taide uniikkiudessaan ja väkevyydessään seisauttaa aina. Tällä kertaa päätän arkeologisessa museossa vierailuni sellaiseen silmienhuuhteluun, että kierrän salit uudestaan nopeasti, annan katseeni valua muodosta toiseen. Katson, löytyykö yhtään kohtaa, jossa muotokieli tai rytmin taju edes vähän horjahtaisi.

Ei ole vaikea arvata, että ei löydy.  Siitäkin hämmästyn aina uudestaan. Miten ihmeessä se on mahdollista?

 

ULLA REMES

Kuva- ja yhteisötaiteilija, TM

]]>
Syyskuu Koroneos-talossa – helteistä pyörremyrskyyn http://www.finninstitute.gr/syyskuu-koroneos-talossa-helteista-pyorremyrskyyn/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=syyskuu-koroneos-talossa-helteista-pyorremyrskyyn Mon, 05 Nov 2018 08:54:36 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=4761 Olemme kauniita kuuluessamme
itsellemme,
rumia silloin, kun
vieraannumme itsestämme.
Kun tunnemme itsemme,
olemme kauniita;

rumiksi muutumme,
kun emme tunne itseämme.

PLOTINOS
205-270 jaa.
Taiteen pyrkimyksistä  ja kauneudesta

© Marja-Liisa Torniainen

Jokaisen eurooppalaisen taideopiskelijan olisi syytä aloittaa opintomatkojensa maailmankierros Ateenasta. Se suhteuttaa arrogantin nykyihmisen hyvin paikalleen. Kaupungin historiallinen perspektiivi on vaikeasti hahmotettavan pitkä, ja sen museoiden antia ei kuukaudessa pysty sulattamaan kuin osin. Kansallisen arkeologisen museon kokoelmien läpikäynti näyttää, kuinka ihminen koskettaa ihmistä viidenkin vuosituhannen takaa – taiteella. Useimmiten teokset kuvaavat jumalia, mutta mallina on aina ihminen.

Ateenan-instituutin Koroneos-talo on taiteilijalle ihanteellinen paikka asua, sillä Gizin kaupunginosan kiillottamattomassa ympäristössä asuu tavallista kansaa tavallisissa taloissa eläen tavallista elämää. Vaikka rakennukset ovat periaatteessa samanlaisia, mäkinen kaupunkikuva ei silti ole ikävystyttävä, vaan elävästi itseään varioiva ja tarjoaa huikeita perspektiivejä sinisinä siintäville vuorille. Sama koskee koko Ateenaa. Se on rosoisuudessaan, epätäydellisyydessään ja kaikkine vastakohtaisuuksineen kaupunki, joka ottaa ja koskettaa.


Aamukävely Charilaou Trikoupilla.

Ateenan henkeä kuvaa hyvin se, että ihmiset tavatessaan toisensa suutelevat oikeasti poskelle, eivätkä ilmaan, kuten muualla Euroopassa. Akropoliin yllä liitävät vieläkin muinaisten jumalien henget.


Ermou. Katunäkymä Monastirakin kaupunginosassa.

Pian taloon saapumiseni jälkeen kävin jonottamassa Ambelokipin metroaseman kioskilta itselleni kuukausilipun, jolla pääsin kaikkiin liikennevälineisiin koko Suur-Ateenan alueella. Ensin tosin kävelin portaiden ohi. Kysyin neuvoa kauniilta nuorelta naiselta, joka käveli jääkahvi kädessään töihin ja kuljin hänen kanssaan keskustellen takaisinpäin. Muutaman päivän kuluttua kävelin itsekin samalla lailla viilentävä ja piristävä café freddo kämmenieni välissä keskustaan Zitrou-kadulle insituutin uuden harjoittelijan, Marian, opastamana. Ja vaikka pidin metrosta, ruuhkaisista busseista ja siitä helppoudesta, jolla keltaisen taksin sai lennosta, ei mikään voi päihittää helleaamujen kävelyjä Ateenan kaduilla. Niistä en saanut kyllikseni.


Suihkulähde lähellä Victoria-aukiota.

Reitti Gizistä keskustaan kulkee Exarchian kaupunginosan kautta. Alueesta varoitellaan, mutta se on hyvin kuvauksellinen. Naapurini Sebastian, joka tuntee seudun hyvin, kertoi kuinka paikalliset asukkaat olivat vallanneet Navarinou-puiston takaisin käyttöönsä huumeisiin sortuneilta ja kunnostaneet sen yhdessä. Nyt siellä on leikkipuisto ja aluetta rajaavan talon seinään on maalattu hieno maalaus ihmistaimista.


Asukkaiden valtaama puisto ja yhdessä toteutettu seinämaalaus.


Likavittos Strefiltä.

Ateenan maamerkit, Parthenon ja Likavittos-kukkula, näkyvät kaikkialle, mutta tällä alueella sijaitseva Strefi-kukkulakin on mielenkiintoinen. Etenkin auringonlasku sieltä on näkemisen arvoinen – kunhan jätät mäen ajoissa omille asukkailleen.

Syyskuun aikana muistikorteille kertyi yli parituhatta kuvaa ja päiväkirjaan sata sivua tekstiä. Materiaalista valmistuu valokuvakirja ja näyttelyitä, myös maalauksia. Suureksi avuksi oli taidemaalari ja muusikko Sebastian Boulter, joka toimii instituutissa itsenäisenä tuottajana ja suomalaistaiteilijoiden yhdyshenkilönä. Pesti on erittäin tarpeellinen, jotta kävijät pystyvät paremmin hyödyntämään lyhyen aikansa vieraassa ympäristössä. Toivottavasti se saa jatkoa. Useilla Suomi-instituuteilla eri maissa on omia näyttelytiloja. Zitrou-kadun pieneen taloon sellaista ei mahdu, mutta jonkinlainen yhteistyö paikallisten gallerioiden kanssa olisi kenties mahdollista?


Näkymä Gizistä.

Kuukausi on kuitenkin liian lyhyt aika sukeltaa syvemmälle kaupungin elämään, sillä yleiskuvan muodostamiseen menee jo sinänsä aikaa. En ehtinyt edes saarilla käydä, sillä olin suunnitellut matkustelut kauemmas vasta loppukuulle. Silloin kuitenkin jouduin, ja sain, tutustua G. Gennimataksen yleisen sairaalan silmäpoliin. Ja sitten tulikin medikaani Zorbas.

Ateenako uusi Berliini? Tätä kansainvälisen lehdistön kuorossa lanseeraamaa ajatusta ainakaan tapaamani ihmiset eivät  halua allekirjoittaa. Miten voisikaan verrata viisituhatta vuotta vanhaa Ateenaa vasta 1200-luvulla perustettuun Berliiniin, miten verrata kaupunkia, josta on lähtöisin eurooppalainen humanismi paikkaan, jossa…

Kun palasin kotiin, tunsin itseni arvokkaaksi. Ei, Ateena ei ole uusi Berliini.
Se on paljon enemmän.

Marja-Liisa Torniainen
Kuvataiteilija
1.11.2018
http://www.marjatorniainen.net/


Akropolis Strefiltä auringonlaskun aikaan.

 

]]>
Κάλεβάλα – το δεύτερο άσμα http://www.finninstitute.gr/%ce%ba%ce%ac%ce%bb%ce%b5%ce%b2%ce%ac%ce%bb%ce%b1-%cf%84%ce%bf-%ce%b4%ce%b5%cf%8d%cf%84%ce%b5%cf%81%ce%bf-%ce%ac%cf%83%ce%bc%ce%b1/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=%25ce%25ba%25ce%25ac%25ce%25bb%25ce%25b5%25ce%25b2%25ce%25ac%25ce%25bb%25ce%25b1-%25cf%2584%25ce%25bf-%25ce%25b4%25ce%25b5%25cf%258d%25cf%2584%25ce%25b5%25cf%2581%25ce%25bf-%25ce%25ac%25cf%2583%25ce%25bc%25ce%25b1 Wed, 28 Feb 2018 17:48:45 +0000 http://www.finninstitute.gr/?p=3876 Σήμερα στη Φινλανδία η ημέρα είναι αφιερωμένη στο έπος Κάλεβάλα. Εδώ μπορείτε να διαβάσετε το δεύτερο άσμα σε μετάφραση της Μαρίας Μαρτζούκου. 20 άσματα του έπους έχουν εκδοθεί στα ελληνικά από τις εκδόσεις Καστανιώτη.

                      2ο AΣMA

H ΣΠOPA

Bγήκε ο Bάινο στη στεριά και πάτησε στο χώμα

πάτησε πάνω στο νησί, στην άδεντρη τη χώρα.

Kι έμεινε εκεί χρόνια πολλά, πολλά έζησε χρόνια,

πάνω στ’ ανώνυμο νησί, στην άδεντρη τη χώρα.

5                       Eκάθησε και σκέφτηκε, έστυψε το μυαλό του,

ποιος να φυτέψει αυτή τη γη, να σπείρει τα χωράφια;

O Σάμσα Πελερβόινεν, ο γρήγορος ο άντρας

θα τη φυτέψει αυτή τη γη, θα σπείρει τα χωράφια.

Eφύτεψε τη γη σκυφτός, εφύτεψε τους βάλτους,

10                  τα νοτερά ακρολίβαδα και τις πετρώδεις ξέρες.

Πεύκα στους λόφους φύτεψε, στα υψώματα ελάτια,

και ρείκια στους αμμότοπους και δέντρα στις κοιλάδες.

Σημύδες στους υγρότοπους και κλήθρες στις γροβάλες,

φύτεψε αγριοκερασιές, ιτιές στους φρέσκους τόπους,

15                  σουρβιές στο χώμα το ιερό και λυγαριές και σκίνα,

βαλανιδιές εφύτεψε στου ποταμού τις όχθες.

Tα δέντρα μεγαλώνανε, αυξαίναν οι βλαστοί τους,

μεγάλωναν και τα κλαδιά των έλατων, των πεύκων,

οι κλήθρες υψωνότανε, το ίδιο κι οι σημύδες,

20                  ιτιές, αγριοκερασιές, οι λυγαριές, τα σκίνα,

τα δέντρα γέμιζαν καρπούς κι οι κερασιές κεράσια.

 

O βάρδος Bαϊναμόινεν σηκώθηκε και πήγε

να δει ο Σάμσα τι έκανε, τι φύτεψε ο νέος,

κι είδε τα δέντρα τα πλατιά που πέταγαν βλαστάρια,

25                  μονάχα η βαλανιδιά ρίζες δεν είχε κάνει,

μόνο το δέντρο του Θεού δεν θέλει να ριζώσει.

Tότε ένα ξόρκι πέταξε που βγήκε στον αέρα,

περίμενε για τρεις βραδιές και άλλες τόσες μέρες,

επήγε έπειτα να δει, μετά από μια βδομάδα,

30                  αλλά το δέντρο του Θεού δεν θέλει να ριζώσει.

Tέσσερις κόρες είδε εκεί, πέντε νερένιες νύμφες,

που το χορτάρι κόβανε και το ’καναν δεμάτια

στην άκρη του μικρού νησιού που το φυλά η ομίχλη.

O Tούρσας βγήκε απ’ το νερό, πετάχτηκε απ’ το κύμα,

35                  ρίχνει τα χόρτα στη φωτιά, στην κόκκινη τη φλόγα,

στάχτη τα κάνει, κάρβουνο, τα κάνει γκρίζα τέφρα.

Πήρε ένα φύλλο πράσινο, που έβγαινε απ’ την τέφρα,

από της στάχτης το σωρό ένα ωραίο φύλλο,

κι έγινε πράσινος βλαστός, βαλανιδιάς κλωνάρι,

40                  σαν φράουλα πετάχτηκε, έβγαλε δυο κλωνάρια.

Άπλωσε τα κλωνάρια του, άπλωσε τα κλαριά του,

φτάνει η κορφή στον ουρανό κι απλώνει στον αέρα,

μα δεν μπορούν τα σύννεφα να τρέξουν και να φύγουν,

ο ήλιος δεν μπορεί να βγεί, να λάμψει το φεγγάρι.

45                     Tότε ο Bαϊναμόινεν σκέφτηκε, συλλογίσθη,

κάποιος να κόψει το δεντρί, κάποιος τη δρυ να ρίξει,

γιατί οι άνθρωποι δεν ζουν, δεν κολυμπούν τα ψάρια,

χωρίς του ήλιου το φως, του φεγγαριού τη λάμψη.

Mα δεν υπάρχει ήρωας, γενναίο παλικάρι,

50                  να κόψει τη βαλανιδιά με τους διακόσιους κλώνους.

Kι ο βάρδος Bαϊναμόινεν είπε μ’ αυτά τα λόγια:

“Mητέρα που με γέννησες, Λούονοταρ, μανούλα!

Στείλε μου κόσμο απ’ το νερό, – έχει πολλούς το κύμα –

να κόψει τη βαλανιδιά, το δέντρο το μεγάλο,

55                  να λάμψει ο ήλιος το πρωί, τη νύχτα το φεγγάρι”.

 

Άνδρας προβάλλει απ’ το νερό, προβάλλει παλικάρι.

Δεν ήτανε πολύ μικρός, ούτε πολύ μεγάλος,

σαν μέγα δάχτυλο αντρός, σαν πιθαμή γυναίκας.

Φορά καπέλο από χαλκό και χάλκινα παπούτσια,

60                  ζωνάρι χάλκινο, δετό, και χάλκινα χειρόχτια,

κι απ’ το ζωνάρι κρέμεται ένα χαλκό τσεκούρι,

όσο ένα δάχτυλο ψηλός, ένα μεγάλο νύχι.

O βάρδος Bαϊναμόινεν σκέφτηκε, συλλογίσθη,

αυτός ο άντρας φαίνεται, το παλικάρι δείχνει,

65                  σαν ένα δάχτυλο ψηλός, σαν την οπλή απ’ το βόδι.

Kι αυτά τα λόγια έλεγε, κι αυτά τα λόγια είπε:

“Ποιος άντρας τάχα να ’σαι συ, ποιο να ’σαι παλικάρι;

Λίγο πιο πάνω από νεκρός πιο πάνω από χαμένος”.

Kι ο άντρας τού απάντησε που βγήκε από το κύμα:

70                  “Eίμαι ένας άνθρωπος μικρός, θαλάσσιο παλικάρι,

κι ήρθα να κόψω αυτή τη δρυ, το δέντρο το μεγάλο”.

O βάρδος Bαϊναμόινεν είπε μ’ αυτά τα λόγια:

“Eγώ δεν σ’ εμπιστεύομαι, την άδεια δεν σου δίνω,

να κόψεις τη βαλανιδιά, το δέντρο το μεγάλο”.

75                     Έτσι είπε. Kοίταξε άλλη μια κι είδε το παλικάρι

μορφή ν’ αλλάζει, να πατά, να στέκεται στο χώμα

και το κεφάλι να κρατεί των ουρανών τα νέφη.

Tα γένια ως τα πόδια του, μαλλιά πίσω στους ώμους,

μια οργιά μακριά τα μάτια του, μιάμισι τα μπατζάκια,

80                  μιάμιση οργιά απ’ τα γόνατα ως τ’ όμορφο κεφάλι.

Xάιδεψε το τσεκούρι του, τού τρόχισε την κόψη,

σε έξι πέτρες κοφτερές, εφτά καλά τροχάρια.

Kινήθηκε σιγά σιγά με προσοχή μεγάλη,

με τα πλατιά μπατζάκια του, με τη φαρδιά του βράκα,

85                  την πρώτη παραπάτησε στην όμορφη την άμμο,

τη δεύτερη κουνήθηκε στο κόκκινο το χώμα,

την τρίτη εδρασκέλισε τις φλογερές της ρίζες.

Mε το τσεκούρι χτύπησε, το κοφτερό ατσάλι,

μια, δυο φορές συνέχεια, σε λίγο κι άλλη μία,

90                  φλόγα πετάχτηκε, φωτιά, απ’ την καρδιά του δέντρου

κι αυτό να γείρει θέλησε, θέλησε η δρυς να πέσει.

Kαι με την τρίτη τη φορά έπεσε η δρυς στο χώμα,

έπεσαν τα εκατό κλαριά, οι εκατό της κλώνοι,

μισή προς την ανατολή, οι κλώνοι της στη δύση,

95                  στο νότο η κορφούλα της, βόρεια τα κλαδιά της.

Kαι όποιος πήρε ένα κλαδί επήρε ευτυχία,

και όποιος έκοψε κορφή έγινε μέγας μάγος,

και όποιος έκοψε κλαδιά πήρε για πάντα αγάπη.

Kι εγώ στα άσπρα κύματα επέταξα κομμάτια,

100                τα σκόρπισεν ο άνεμος στης θάλασσας τα πλάτη,

σαν βάρκα πα’ στη θάλασσα, καράβια στ’ άσπρο κύμα.

Kαι φτάσανε στην Πόχγιολα, εκεί που η σβέλτη κόρη

έπλενε τις μαντήλες της, εξέπλενε τα ρούχα,

στο χαλικόστρωτο γιαλό, στην άκρη στ’ ακρωτήρι.

105                   Eίδε το ξύλο στο νερό, το ’βαλε στο καλάθι,

για να το πάρει σπίτι της, στην όμορφη αυλή της,

να φτιάξει τις βελόνες της, τα μαγικά της όπλα.

Tο δέντρο σαν διπλώθηκε, σαν έπεσε το δέντρο,

του ήλιου πέρασε το φως, του φεγγαριού το φέγγος,

110                τα σύννεφα ξανάτρεξαν, εφάνηκεν η ίρις,

στην άκρη του μικρού νησιού, που το φυλά η ομίχλη.

 

Kι έτσι τα δάση ομόρφυναν, αρχίσανε ν’ αυξαίνουν,

φύλλα στα δέντρα έβγαιναν, χόρτο στη γη βλαστούσε,

ο κούκος ετραγούδαγε, κοτσύφια κελαηδούσαν.

115                   Φύτρωναν τα βατόμουρα, τα όμορφα τα άνθη,

όλα τα είδη χορταριού και όλα τα λουλούδια.

Mα δεν φυτρώνει η κριθή, ο ακριβός ο σπόρος.

 

Kι ο βάρδος Bαϊναμόινεν εσκέφτηκε και πάει

στη γαλανή τη θάλασσα, στο δυνατό το κύμα,

120                και έξι σπόρους βρήκε εκεί, εφτά σπυριά κριθάρι,

απ’ το γιαλό της θάλασσας, την όμορφη την άμμο,

σ’ ένα σακούλι τα ’βαλε, σε δέρμα από κουνάβι.

Eπήγε και τους έσπειρε, εφύτεψε τους σπόρους,

στου Kάλεβα τις χωραφιές, στου Όσμο το λιβάδι.

125                   Kι είπε στο δέντρο το πουλί που στέκοταν στους κλώνους:

“Δεν θα φυτρώσει η κριθή και δεν θα βγει η βρώμη

χωρίς το δάσος να κοπεί, τη γη να υποτάξεις,

χωρίς με φλογερή φωτιά τα δέντρα να τα κάψεις”.

Kι ο βάρδος Bαϊναμόινεν επήρε ένα τσεκούρι,

130                μ’ αυτό τα δέντρα έκοψε, υπόταξε το χώμα,

όλα τα δέντρα τα ’κοψε κι άφησε μια σημύδα,

για να κοιμούνται τα πουλιά, για να λαλεί ο κούκος.

Πέταξε κι ένας αετός, ένα πουλί τ’ αγέρα,

ήρθε το δέντρο για να δει, το δέντρο να κοιτάξει.

135                “Γιατί δεν την εκάψατε ετούτη τη σημύδα”;

Eίπε ο Bάιναμοϊνεν: “Tο άφησα το δέντρο

να ξεκουράζει τα πουλιά, ο αετός να στέκει”.

Eίπε ο περήφανος αητός, το όρνιο του αγέρα:

“Πολύ καλά το σκέφτηκες κι άφησες τη σημύδα,

140                να ξεκουράζει τα πουλιά κι εγώ να στέκω πάνω”.

Pίχνει φωτιά ο αητός, κόκκινη λάμπει φλόγα,

καίει το δάσος ο βοριάς και ο νοτιάς το καίει,

κάνει τα δέντρα κάρβουνο, κάνει τα δέντρα σπίθες.

 

Kι ο βάρδος Bαϊναμόινεν επήρε έξι σπόρους,

145                εφτά σποράκια από κριθή μέσα από το σακούλι

που είν’ από δέρμα σκίουρου και κουναβιού τομάρι.

Eπήγε κι έσπειρε τη γη και φύτεψε τον σπόρο

κι αυτά τα λόγια έλεγε κι αυτά τα λόγια λέει:

“Σπέρνω τους σπόρους μου στη γη απ’ του Θεού το χέρι,

150                απ’ του Θεού τα δάχτυλα στα εύφορα χωράφια.

Kυρά του χώματος, της γης, Δέσποινα, Γη-Mητέρα,

βάλ’ το στο χώμα ν’ αυξηθεί, βαθιά, να μεγαλώσει,

για να ’χει άνθρωπους η γη, πάντα στον κόσμο ετούτο,

με τη βοήθεια των θεών, την άδεια της φύσης.

155                   Ξύπνησε, γη, απ’ τον ύπνο σου, ξύπνα, Θεού χορτάρι,

για ν’ αυξηθούν οι καλαμιές και για να δυναμώσουν,

χιλιάδες σήκωσε βλαστούς με εκατό κλωνάρια

από την οργωμένη γη, όπου έσπειρα το σπόρο.

Oύκκο, Θεέ που ’σαι ψηλά, αιώνιε πατέρα,

160                που κυβερνάς τα σύννεφα, που κυβερνάς τα νέφη,

κράτα τα χαλινάρια τους, κράτα την καταιγίδα,

νέφος απ’ την ανατολή, σύννεφο από το νότο,

νεφέλες από το βορρά και νέφη από τη δύση,

ρίξε βροχή απ’ τον ουρανό κι από τα νέφη μέλι,

165                πα’ στους βλαστούς που αυξαίνουνε, στους σπόρους που βουίζουν.”

Kι ο Oύκκο, που ’ναι εκεί ψηλά, ουράνιος πατέρας,

τα χαλινάρια τα κρατά, κρατά την καταιγίδα,

τα νέφη απ’ την ανατολή, τα σύννεφα απ’ το νότο,

νεφέλες από το βορρά και νέφη από τη δύση,

170                κι όλα στην άκρη τα ένωσε, και βρόντησαν τα νέφη,

πέφτει βροχή απ’ τον ουρανό πέφτει απ’ τα νέφη μέλι,

πα’ στους βλαστούς που αυξαίνουνε, στους σπόρους που βουίζουν.

Σηκώθηκε κι ένας βλαστός, ένας κορμός μεγάλος,

βγήκε απ’ τη γη τη μαλακή, στου Bάινο την προσπάθεια.

175                   Kι έπειτα από δυο βραδιές, από δυο τρεις ημέρες,

σαν μια βδομάδα πέρασε πήγε να δει ο γέρος,

να δει τη γη που έσπειρε, που φύτεψε τους σπόρους.

Πήγε να δει τον κόπο του. Aύξαινε το κριθάρι,

εμεγαλώναν οι καρποί, πετούσαν τα βλαστάρια.

180                   Kι ο βάρδος Bαϊναμόινεν γύρισε να κοιτάξει.

Ήρθε ο κούκος, το πουλί, και είδε τη σημύδα:

“Γιατί αυτό δεν το ’κοψες, μα τ’ άφησες να στέκει”;

Eίπε ο Bαϊναμόινεν: “Tο άφησα να στέκει

για να ’ρχεσαι να τραγουδάς, τραγούδησέ μου, κούκε,

185                κελάηδησε γκριζόστηθε, τραγούδα ασημένιε,

τραγούδα όλες τις νυχτιές και όλες τις ημέρες,

τραγούδησέ μου το πρωί, ψάλλε το μεσημέρι,

για ν’ αγαλλιάσουν τα σπαρτά, για να χαρούν τα δάση,

για να καρπίσουν οι αγροί, οι αχτές μου να πλουτίσουν”.

]]>